En ole ennustaja
Kuka hitto ois pystynyt opettamaan aloittelevaa yrittäjää et miten hoidetaan globaali pandemia heti kättelyssä?
Sanotaan et kun vähän päälle vuosi sitten lähdettiin yrittäjiksi niin en olis ikinä voinut kuvitella, että yhtäkkiä iskee maanlaajuinen pandemia, lama alkaa (sort of), pörssi romahtaa ja moni paikka mahdollisesti menee konkurssiin sekä porukkaa lomautetaan.
Vaikka me Samin kanssa aika paljon oltiin vitsailtu, että joo odotetaan lamaa ja sit isketään niin me onnistutaan ja meistä tulee superiso yritys, koska osataan käyttää tätä aikaa hyväksi (onhan suuria firmoja rakennettu just kovimpien kriisien aikana!), mut perhana ei tähän vaan voinut valmistautua.
Me kyl sort of oltiin puolivahingossa valmistauduttu – varmistettiin et on pitkiä asiakassuhteita, kassassa rahaa, henkisesti varauduttu et aina ei välttistä mene niin kovin ja muutenkin oltiin “hereillä” jos niin vois sanoa.
Etäily ja sen tuomat haasteet
Nyt kaikki isuttaan etäilemässä töissä ties kuinka kauan.
Alustavasti noin kuukauden.
Oon aina fanittanut etätyötä, mutta nyt kun siihen joutuu “pakosta” niin se ei olekkaan ihan niin siistiä. Tai siis on, mutta ei ole. Me tajutaan, et ollaan helkutin etuoikeutettuja kun saadaan näin edes tehdä. On myös tärkeetä, että me jotka tätä voidaan tehdä tekee niin.
Meidän kulttuuri on rakentunut tosi vahvasti siihen, et ollaan yhdessä tekemässä ja toimistolla oleminen vaan on yksi iso osa sitä.
Me urheiltiin yhdessä, ratkottiin ongelmia yhdessä, naurettiin kovaan ääneen toimistolla yhdessä, käskettiin toisten menemään taksilla kotiin, koska heitettiin niin huonoa vitsiä yhdessä, pelattiin Smash / NHL / FIFA / Tekkeniä yhdessä jne ja nyt kaikki ollaankin etänä.
Kaikki tämä tapahtui ihan järkyttävän nopeesti
Siihen on yllättävän vaikeaa sopeutua.
Mä kyllä uskon, että me opitaan tästä tosi monta asiaa ja se vaan vahvistaa meidän kulttuuria sekä yhteishenkeä entistä enemmän. Näen jo nyt, et ku seuraavaks kaikki nähdään toimistolla niin ollaan ku yhtä isoa perhettä näin TOSI kliseisesti sanottuna.
Pitää olla itsekäs et voi auttaa muita
Mutjoo valmistauduttiin tähän niin hyvin kuin mahdollista – pidettiin kassa kunnossa, asiakkuudet hyvässä kunnossa ja pitkinä sekä varmistettiin et henkilökunta voi hyvin sekä jos joku asia ei ollu hyvin tai kaipasi parannusta niin me reagoitiin siihen parhaan mahdollisen kykymme mukaan.
Näyttää siltä, että se on toiminut tähän asti.
Tottakai IT-ala nyt on säästynyt TOISTAISEKSI kovilta setbackeilta ja täällä on totuttu jo tekemään töitä etänä. Asiakkuudetkin ovat yleensä pitkiä ja ne eivät tosta noin vain kuivu.
Mun kaikki empatia menee muille yrittäjille, joiden asiakastulvat pysähtyivät kuin seinään.
Mä en oikeesti tiedä miten mä olisin reagoinut tuohon tilanteeseen.
Ollaan pyritty sanomaan et ostakaa nyt paikallisilta yrittäjiltä ja nyt mietitään meidän yrityksen sisällä, että miten me voidaan konkreettisesti auttaa muita yrittäjiä.
Ei vaan some-peukkuja ja kommentteja vaan sillain, et he oikeesti hyötyisivät siitä rahallisesti.
Ei kuitenkaan voida valitettavasti rahaa tosta noin vaan sinkoa joka puolelle tällä hetkellä… pitää olla myös itsekäs.
Sillä jos me yrityksen omistajina ei olla itsekkäitä niin riskinä on et koko firma kaatuu ja siitä ei hyödy kukaan.
Tämä on kans se, joka on pitänyt meitä hyvin elossa – ollaan oltu itsekkäitä ja pidetty huolta just meidän omistamme eikä tykitetty rahaa suuntaan ja toiseen hölmösti. Tämä on se kuuluisa happimaski-juttu, autetaan ensin itseämme ja sitten muita.
Silti pelottaa
Mutta joo – ei kukaan tällaiseen voi valmistautua eikä ketään voi opettaa valmistautumaan tähän. Eletään jännien aikojen äärellä ja me jatketaan samalla mallilla, mutta myös innovoidaan. Tämä etäily avaa ainutlaatuisen mahdollisuuden myös muille nähdä, että vaikka ollaan etänä niin hommat hoituu.
Sillä suurin osa ohjelmistokehitysprojekteista sijaitsee Helsingissä ja niissä on vaatimuksena lähes 100% läsnäolopakko.
Katsotaan tosiaan miten tämä tulee muuttumaan.
Tosiaan on nyt jännä huomata et sinällään “odotin” tätä aikaa et jotain tämmöstä tapahtuis siinä uskossa, et sieltä noustaan entistä vahvempana niin pakko myöntää – silti pelottaa.
Mun mielestä se on ihan jees itteasiassa et pelottaa. Tiedetään ainakin et nyt on tosi kyseessä ja tehdään sen eteen jotain.
Tärkeintä on et siitä pelosta ei saa jämähtää.
Mulle riittää promillen mahdollisuus
Toisaalta oon myös innoissani, koska mitä olen lukenut niin tällaiset tilanteet mahdollistavat sen, et voi oikeasti innovoida (god mä tykkää tost sanast…) ja tehdä jotain ainutlaatuista sekä sit kasvaa ihan järkyttävällä vauhdilla jopa markkinajohtajaksi.
Mulle riittää se, että on edes promillen mahdollisuus et näin voi käydä.
Mulle tämä antaa toivoa ja energiaa oudol tavalla.
Ymmärrän myös et olen naiivi ja ehkä liian sinisilmäinen, ei ole meidän alaan tässä kohtaa vielä tämä kriisi iskenyt ja ekaa kertaa yrittäjänä. Ei ole kontekstia 2008, 2000 tai 90-luvun lamasta et mitä se oikeesti voi pahimmillaan tehdä.
Ei olla myöskään ikinä (thank god!) jouduttu irtisanomaan ketään ja toivottavasti ei ikinä tullakkaan.
Mutta sen mä tiedän, et jokapäivä pitää tehdä parhaansa, jatkaa töiden tekemistä jos OIKEESTI haluaa rakentaa jotain suurta ja menestyä.
Näin me tehdään tälläkin hetkellä ja tullaan myös tekemään tulevaisuudessakin.
