Teemu Kuutti oli Idention ensimmäinen täysipäiväinen työntekijä. Kysyimme Teemulta parin vuoden työkokemuksen jälkeen, miten hän on kokenut matkansa Identiolla tähän päivään asti ja minkälainen ihminen hän on töissä ja töiden ulkopuolella.
Miten matkasi Identiolla alkoi?
– Syksy 2012 voisi olla tietynlainen alkupiste, kun aloitin opiskelut yhtä aikaa Sami Suo-Heikin ja Joonas Korganin kanssa. Vaihtovuoteni aikana Sami ja Joonas olivat hypänneet Aleksi Hietasen ja Kimmo Santamaan kanssa mukaan Startup Journeyyn. Tiesin kyseisestä yrittäjyysohjelmasta vain sen verran, että keskiviikkoisin siellä järjestettiin bbq-ilta ja aloin hengailemaan heidän kanssaan siellä. Kaikki tekivät silloin vielä omia opiskelu- ja työjuttujaan.
– Vuonna 2018 olin täysipäiväisesti töissä muualla kun kesällä Joonas alkoi kyselemään, että kiinnostaisiko minua tehdä iltaisin WordPress-hommia. Joonas houkutteli minua jatkuvasti mukaan ja tottakai minua kiinnosti tehdä töitä heidän kanssaan. Ei siinä mennyt kauaa, kun minulla olikin jo täysipäiväinen työsopimus.
– Tein alkuun pienkehitystä ja muutamia lyhyempiä parin kuukauden projekteja. Sain pian sen jälkeen mahdollisuuden lähteä Visma Consultingin kautta Samin kanssa samaan projektiin Liikenne- ja viestintävirasto Traficomille ja siinä olemmekin olleet nyt pari vuotta. Näillä näkymin kyseinen projekti tulee myös jatkumaan vielä useamman vuoden.
”Tutustuimme opiskelujen parissa ja jossakin vaiheessa asuimme kaikki yo-kylässä ihan vierekkäin. Kaikkien mutkien kautta ystävyytemme syveni.”
Olit Idention ensimmäinen täysipäiväinen työntekijä. Miten olet kokenut kasvun ja yrityksen suunnan?
– En silloin oikein tiennyt mitä odottaa ja lähdin ehkä vähän katsomaan meininkiä. Pohdimme strategia-asioita jonkin verran ja tiesimme jo silloin, että haluamme kasvaa isoksi ja merkittäväksi yritykseksi. Kasvu on ollut nopeaa, mutta kuitenkin sopivaa. Uuteen työntekijään on ehtinyt aina tutustua ennen kuin seuraava tulee ovesta sisään.
– Fiilikseni on siis hyvä ja odotan jännityksellä, miten saamme ylläpidettyä nykyisen kemian, kun meitä on 50 tai 100 työntekijää useammassa kaupungissa. Kaikki meistä varmasti tuntevat tämän hetkisen yhteishengen.
”Jokainen uusi ihminen on tuonut tiimiimme jotain uutta ja kaikki ovat osa tiimin hyvää henkeä. Voisi sanoa, että meillä on ammattitaitoinen, mutta rento meininki.”
Olet osallistunut Idention sisäiseen mentorointiohjelmaan. Mitä se on antanut sinulle?
– On todella hieno juttu, että meillä viimeinkin on mentorointiohjelma. Olen ollut siinä mukana muutaman kuukauden. Joukostamme löytyy todella huipputekijöitä. Tämän avulla tietynlaista osaamista omaavat voidaan yhdistää heidän kanssaan, jotka kaipaavat juuri sen osa-alueen tietämystä.
– Monilla koodareilla voi olla pitkään sellainen olo, etteivät he koe itseään kovin päteviksi tai osaaviksi ja konsultointiprojektiin lähteminen yksin voi tuntua epävarmalta. On todella iso valttikortti, että meillä on mahdollisuus mentorointiin ja siihen, että voi kysyä tarvittaessa apua.
– Toimisto-oloissa meillä on muutenkin hyvä henki ja keneltä vaan voi kysyä neuvoa, vaikka ei suoranaisesti osallistuisikaan mentorointiohjelmaan. Tämä liittyy tiimimme hyvään henkeen ja avoimeen kulttuuriin.
Kaikki auttavat kaikkia -periaatteella mennään.
Minkälaisia odotuksia sinulla on tulevaisuuden suhteen? Minkälainen olisi unelmaprojektisi?
– Yrityksen suhteen odotan kasvua ja sitä, että valtaamme uusia kaupunkeja. Pääpaino tulee varmasti olemaan konsultoinnissa eli bisnes ei muutu. Minua kiinnostaa Identio ja sen kehitys ja siksi halusin lähteä myös osakkaaksi. Tällä hetkellä itseäni kiinnostaisi tehdä ohjelmistokehityksen lisäksi esimerkiksi talent hunttausta.
– Omalla urallani haluaisin kehittyä tietysti ohjelmistokehittäjänä. Olisi mahtavaa tietää kaikesta kaikki, mutta oman pääkopan rajallisuus on siinä vaikuttavana tekijänä. Yritän päivä kerrallaan oppia uutta ja tekemisen kautta se osaaminen myös useimmiten tulee.
– Olisi mahtavaa päästä joskus tekemään projektia, jonka saisi suunnitella ja toteuttaa kokonaan itse alusta loppuun. Mitä teknologioita käyttäisi ja miten perustelee valintansa? Mitkä ovat valittujen teknologioiden hyödyt ja haitat? Silloin saisi suunnitella itse tietokannat ja toteuttaa projektin paperiselta suunnitelmalta siihen asti, että se on toimitettu tuotantoympäristöön.
– Olen tehnyt aika vähän mobiilikehitystä, niin voisi olla mielenkiintoista tehdä esimerkiksi mobiilisovellus, joka käsittelee dataa. Liikuntaa harrastavana olisi hienoa tehdä dashboard-tyylinen sovellus, johon voisi esimerkiksi ladata älykellon datan. Projektissa voisi hyödyntää huippumatemaatikkoja ja suunnitella yhdessä, miten datan avulla voitaisiin ennakoida tulevia liikuntasuorituksia.
Mikä on ollut mieleenpainuvin hetkesi Identiolla?
– Niitä on ollut monia, mutta voisin kuitenkin mainita sen hetken, kun äänitimme ensimmäisen podcast-jaksomme. Olin aika jäykkä silloin, mutta jälkeenpäin olen oppinut tykkäämään äänityshommista todella paljon. On siistiä nähdä, kuinka pitkälle podcastimme on kehittynyt.
Onko jotain sellaista, mitä olet oppinut kuluneen parin vuoden aikana?
– Olen oppinut tietynlaista asioiden pilkkomista pienempiin osiin. Se on tullut osittain myös mentorointiohjelmamme kautta. Yritän siis ratkaista aina yhden pienen ongelman kerrallaan. Usein on niin, että kun on ratkaissut vaikkapa viisi pienempää ongelmaa, niin kokonaisongelma ratkeaa. Aiemmin olen ehkä yrittänyt tarkastella ongelmaa isompana klönttinä ja katsonut, että mitä tapahtuu jos heitän sen johonkin suuntaan.
– On myös hyvä kirjoittaa asioita paperille sen sijaan, että pyörittelisi niitä vain päässään. Jos joku keskeyttää tai Slack-notifikaatio vie huomion juuri ratkaisun hetkellä, niin ajatus voi karata ihan kokonaan.
Mitä asiat ovat sellaisia, jotka ajavat sinua elämässä eteenpäin?
– Asia, jonka voi yleistää kaikkeen, on tietynlainen kunnianhimo. En anna itseni jäädä tyydyttävälle tasolle vaan haluan aina vähän enemmän. Haluan olla tavoitteellinen tekemieni asioiden suhteen.
Entä mikä saa sinut innostumaan?
– Innostun extreme-lajeista. Olen mukana kaikessa sellaisessa, mikä saa adrenaliinin virtaamaan. Pyrin kokeilemaan kaikkea uutta varsinkin, jos se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Rämäpää-meininki saa kyllä minut liikkeelle.
– Koodatessakin onnistumisen fiilikset ovat tietysti tärkeitä. Ongelmia ei voi ratkaista niin, että lyöt samaa ratkaisua monta kertaa samaa ongelmaa päin. Pitää käsitellä ongelmaa ja miettiä, miten sen saa auki. Kun se vihdoin tekee sitä mitä sen pitää, niin kyllä siinäkin tulee tosi hyvä fiilis.
Mistä sinut voi löytää vapaa-ajalla?
– Käyn heittämässä frisbeegolfia ja Kupittaanpuistossa trikkaamassa. Salilta minut voi bongata aika usein ja tykkään myös juosta ja pyöräillä. Muita harrastuksiani ovat kitaran rämpyttely ja kirjojen lukeminen. Lisäksi pokemonkävelyt ovat aika kova juttu.
– Trikkausharrastukseni alkoi siitä, että olen aina ollut hurjapää ja osasin erilaiset kärrynpyörät ja voltit jo 10-vuotiaana. Hyppelin lapsena lumikinosten päältä voltteja maahan. Kun lumet alkoivat sulaa, hypin aina matalammalta ja lopulta maan tasolta. Kun osasin takaperivoltin tasaisella maalla, aloin katsomaan trikkausvideoita ja hakemaan niistä uusia ideoita.
Lähteekö liikunnallisuutesi lapsuudesta, vai mistä olet saanut kipinän? Mitä liikunta on opettanut sinulle?
– Aika pitkälti se lähti lapsuudessa siitä, että äiti patisti pihalle kotitöiden ajaksi. Siinä sai keksiä kaikenlaista tekemistä ja touhuta luonnossa. Olen harrastanut myös jalkapalloa, judoa ja lumilautaillut monena talvena. Judon jälkeen löysin trikkauksen ja jossain vaiheessa harrastin vuoden vapaaottelua.
– Minulla on aika vapaa aikataulu, koska harrastukseni eivät nykyään sido minua tiettyyn aikaan tai paikkaan. Toki sen vuoksi tulee välillä myös pidempiä taukoja esimerkiksi trikkauksesta.
– Olen oppinut eri lajeista paljon. Yleistäen ainakin sen, että kuinka iso osa hyvinvointia liikunta on. Sitä tarvitsee ja janoaa. Jos sattuu tulemaan vaikkapa viikon tauko, niin siitä tulee helposti sellainen selittämätön paha olo. Se menee ohi, kun pääsee esimerkiksi lenkille. Liikkumisesta tulee aina energinen ja positiivinen olo.
– Mitä tahansa harrastaakin, niin ainahan sitä haluaa parantaa omaa tekemistään ja kehittyä.
Minkälainen olet ihmisenä ja mitkä ovat parhaita puoliasi?
– Olen aluksi ujo ja hiljainen, mutta kun tutustun muihin, pääsen ulos kuorestani ja minusta puhkeaa puhelias läpänheittäjä. Tykkään olla positiivinen ja ajatella kaikista hyvää. Olen tietyllä tapaa realisti, mutta positiivisuuteen kääntyvä. Tarpeeton kyynisyys ja negatiivisuus ärsyttävät minua. Ne eivät oikein ruoki hyvää henkeä.
– Pyrin tuomaan itsestäni esiin positiivisuutta, enkä ota asioita kovin vakavasti.
Entä mistä koostuu täydellinen päivä?
– Riippuen vuodenajasta, aamu alkaisi pannullisella puurokahvia ja hyvällä trikkaus- tai kuntosalisetillä. Kun on saanut liikunnan pois alta heti aamusta, niin loppupäivän voi ottaa rennommin ja toisaalta sen kautta keskittymiskykykin on parempi. Siinä voisi siis olla lyhyt työpäiväkin edessä tai mahdollisuus opetella jotain koodaukseen liittyviä itselleni tärkeitä asioita. Sen jälkeen voisi rämpytellä kitaraa, lukea ja viettää aikaa kavereiden kanssa.
– Ei täydellinen päivä lopulta vaadi kovin paljoa. Liikunta ja sosiaalinen elämä ovat tärkeitä.
Mitä haluaisit vielä oppia tai missä haluaisit kehittyä?
– Jollain tapaa toivoisin, että seuraisin uutisia enemmän. Kun joku puhuu päivän polttavista aiheista, niin olen itse usein kysymysmerkkinä vieressä. Se rajaa myös sitä, mihin keskusteluun voi hypätä mukaan, kun ei aina tiedä mistä puhutaan. En ole jaksanut laittaa aikaani asioihin, joista en oikein saa itse mitään. Tykkään lukea kirjoja, mutta silloinkin haluan useimmiten oppia siitä jotain.
– Paras lukemani kirja on muuten Da Vinci -koodi. Se nyt ei suoranaisesti opeta asioita, mutta sen voi liittää monissa kohdissa tosielämään.
Kuvitellaan vielä tilanne, että olemme tiimin kanssa toimistolla. Mihin ravintolaan veisit tiimin lounaalle?
– Tekisi mieli sanoa, että menisimme late lunchille Karu Izakayaan, koska se on ollut niin suuri osa Idention historiaa. Jos nyt pitäisi valita jokin ihan perus lounaspaikka, niin se voisi olla Itsudemo, Naughty Burger tai Blanko.
– Jos yhden saa vain sanoa, niin Itsudemo, koska siellä on jokaiselle jotakin – viimeistään jälkiruokapöydässä.
