Kristian Roth – Kohti kovaa teknologiaosaamista





Erika Bergström

20.1.2021 · 4 min

Kristian Roth aloitti Identiolla jo syyskuussa 2020, mutta hänen ensiesiintymisensä Prochat-podcastissa nähtiin vasta tammikuussa. Joonas Korgan ja Konsta Purtsi kävivät Kristianin kanssa läpi hänen polkuaan koodauksen pariin sekä tiedustelivat mm. tulevaisuuden näkymiä.

Kerrotko itsestäsi? Mistä tulet alunperin?

– Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta Taivassalosta, jossa asuin koko nuoruuteni. Kävin lukion Mynämäellä ja armeijan jälkeen muutin Turkuun. Taivassalo on hiljainen aika paikka eikä siellä ole oikein mitään muuta kuin kesämökkejä. Käyn siellä nykyään vain tapaamassa vanhempiani.

Meillä kävi itseasiassa hauska sattuma, kun juttelimme copywriter Erikan kanssa ja keskustelun edetessä tajusimme, että olemme olleet lapsena mökkinaapureita juurikin Taivassalossa. Tuhansista mökeistä ja useista saarista osuimme juuri samalle rannalle lähes vierekkäisiin mökkeihin.

Olitko nuoresta asti kiinnostunut tietokoneista ja tekniikasta vai miten päädyit alalle?

– Nuoruudessani olin aika paljon koneella ja tietokonepeleistä se kiinnostus on lähtenyt. Kun ei pikkupoikana ollut rahaa, niin tekniseen puoleen päästiin silloin, kun piti lähteä warettamaan kaikenlaisia pelejä. Teknologian puolesta piti aina miettiä, miten waretetut pelit saa toimimaan. Mainittakoon, että nehän olivat tietysti ilmais- ja demoversioita...

Pelasin paljon konsolipelejä Pleikkarilla ja Gameboylla. Tietokoneella RuneScape oli ensimmäinen sellainen, johon meni paljon aikaa. Sitten tulikin World of Warcraft ja sen parissa meni muutamia vuosia.

Entäpä opinnot? Opiskelet yliopistossa matematiikkaa, mutta valitsit kuitenkin koodauksen?

– Kyllä, opiskelen matematiikkaa. Aloin koodaamaan yläasteella joitain pieniä juttuja, kuten Hello World ja for loop -tyyppisiä hommia. Lukiossa fysiikan opettajani laittoi minut Helsingin yliopiston parille ensimmäiselle ohjelmointikurssille kaverini kanssa. Siitä se lähti ja kurssin jälkeen jatkoin pitkään omien koodausprojektien tekoa. Koodaaminen oli minulle enemmänkin harrastus ja ylppäreiden jälkeen piti päättää, mitä tekee. Matikka on aina ollut minulle läheinen ja rakastan sitä yli kaiken. Päätin, että sitä haluan opiskella. En nähnyt koodausta sellaisena, mitä voisin lähteä jatko-opiskelemaan.

Otin sivuaineeksi tietojenkäsittelyä, mutta motivaaatio niiden suorittamiseen kärsi, kun osasin jo koodata. Ne menivät vähän siinä omien hommien sivussa. Matikalta ei oikein saa kuitenkaan siinä vaiheessa kunnon kesäduunia, niin ajattelin, että haen jotakin koodauspuolelta. Pääsinkin töihin ja siitä se työelämä koodauksen parissa alkoi.

Minkälaista on ollut työskennellä Identiolla tähän asti?

– Tiesin jo silloin kun olin tulossa, että hyvään porukkaan saa tulla. Tietysti työskentely on ollut erilaista, kun ehdin olemaan vain viikon toimistolla ennen etätöitä. Ihan suoraan ei pysty siis vertaamaan aiempiin työpaikkoihin – ainakaan vielä. Olen kyllä tykännyt todella paljon. Projektien hankkiminen on läpinäkyvää ja homma toimii muutenkin.

Olet nyt tehnyt paria eri projektia, niin minkälaisia ne ovat olleet?

– Onhan niissä ollut omia haasteitaan. Kielet ja tekniikat ovat onneksi olleet aika tuttuja molemmissa projekteissa. Ei siis ole tullut mitään yllätyksiä, että pitäisi opetella uusi kieli ennen kuin aloittaa projektin. Työskentely on ollut sellaista helppoa puurtamista, eikä ole tullut vastaan mitään hirvityksiä.

Jatkuvassa kehityksessä olevat, isossa tiimissä tehtävät projektit, ovat siitä mukavia, että aina on joku jota voi vetää hihasta jos jokin kohta tuntuu haastavalta.

Olisitko mieluummin juuri isossa vai pienemmässä projektissa? Minkä tyyppisiä projekteja haluaisit tehdä tulevaisuudessa?

– En tykkää niin paljon enää jatkokehityksessä olevista projekteista, joissa liimataan päälle jatkuvasti uutta. Tietysti niitä tulee väkisinkin. Mentaliteetti voisi olla, että tehtäisiin jotain tuotetta niin, että tuote olisi kehityksessä eikä jatkokehityksessä. Silloin olisi resursseja uudelleen kirjoittamiseen, niin sellainen olisi timanttinen projekti.

Noin 10 henkilön tiimi olisi ihanteellinen. Silloin pystyy tekemään asioita pienemmissä porukoissa tiimityönä, mutta kaikki mahtuisivat vielä samaan projektiin. Yhden hengen projekteissa jää helposti vähän sellaiseen omaan kuplaan. Kun tekee yhdessä toisen kanssa, on vähän vastuussa myös siitä, että työkaverinkin hommat etenevät.

"Aina on hauskempaa lapioida kahdestaan kuin yksin."

Mitä urahaaveita sinulla on tulevaisuudessa?

– Tällä hetkellä minulla ei ole vielä niin paljon urahaaveita, kun tuo tutkinto on vielä ykköstavoitteena. Sen jälkeen lähtisin ehkä katsomaan, että mitkä ne uran lopulliset tavoitteet ovat.

Työelämässä haluaisin koodaajana kehittyä huippuhyväksi tekniseksi osaajaks. Mitään johtotehtäviä ei ole nyt näköpiirissä. Tykkäisin olla niin taidokas tyyppi, että pystyisi olemaan se, keneltä tullaan kysymään ongelmatilanteissa.

Mikä on suosikkisi ohjelmointikielistä?

– En tiedä, mikä olisi paras. Olen nyt tykännyt tehdä töitä Javan kanssa. Se on sellainen, jolla saa helposti koodia aikaiseksi eikä tarvitse sen kummemmin miettiä. Eihän se ikinä olisi paras, mutta sillä on ollut hyvä tehdä hommia.

Lämpimästi tervetuloa tiimiin Kristian!